Olen 1994 syntynyt miehenalku Lempäälästä, joka rupeaa nyt kirjoittelemaan vaellusreissuistaan tänne netin ihmeelliseen maailmaan, että miten vaellusreissuni sujuvat tai ovat sujumatta. Olen nyt kesällä 2020 vasta valmistunut luonto- ja eräopas ja syksyllä koulun jälkeen muutin Rovaniemelle. Vaellusta olen harrastanut n. 4 vuotta. 2016 aloitin päiväretkillä ja 2017 lähdinkin jo syksyllä Lappiin pidemmälle vaellukselle. Ja 2019 maaliskuun alkupuolella tein ensimmäisen talvivaellukseni Urho Kekkosen kansallispuistoon. Aina olen kulkenut yksin vaelluksillani ja kaikki tieto/taito vaellukseen liittyen on itse hankittua. En ole siis nuorempana harrastanut minkäänlaista retkeilyä tai partiota, vaan nyt vähän myöhemmin heräsin tähän retkeily/vaellustouhuun, ja se on kyllä vienyt miehen mukanaan. Toinen tärkeä harrastus tällä hetkellä on polkujuoksu, jota olen harrastanut n. 3 vuotta. Tällä hetkellä pisin juoksemani matka on nuts karhunkierros tapahtumassa juostu 83 km, joka taittui 13 h. Tavoitteeni on pidentää juoksumatkoja koko ajan ja katsoa miten pitkille matkoille rahkeet riittävät. Kesällä 2021 olisi tarkoitus juosta ainakin kaksi n. 160 km polkujuoksu kisaa. Jos haluat tietää minusta lisää niin jatka toki alla olevan tekstin parissa.
Alle 20 vuotiaana pelasin jalkapalloa n.10 v ja hiihdin kilpaa n. 7 v. Yläasteen jälkeen hain yhteishaussa opiskelemaan Varalan urheiluopistoon Tampereelle liikunnanohjauksen perustutkintoa, joka tyssäsi kuitenkin valintakokeisiin. Toinen vaihtoehto oli Valkeakosken ammattiopisto rakennusalan perustutkinto, ja sinne pääsin, ja sinne sitten päätin mennä opiskelemaan. Se ei jostain syystä haitannut minua yhtään etten päässytkään Varalaan. No kolme vuotta vierähti ammattikoulussa ja siitä tykkäsin, ja pärjäsinkin jo hyvin. Koulun jälkeen kutsui armeija, jossa olin vuoden verran. Suoritin armeijassa aliupseerikoulun, joka oli kyllä erittäin siisti kokemus. Armeijan jälkeen kutsui työelämä, ja menin telineasentajan hommiin, jossa vierähtikin peräti 5 v. Viimeinen vuosi telineasentajan hommissa oli aikamoista, sillä kiinnostus kyseiseen työhön oli loppunut lähes tyystin. Mutta koska siinä vaiheessa vaeltamisesta oli tullut jo niin tärkeä harrastus, niin sain jostain idean että olisi kyllä siistiä tehdä tätä myös työkseen. Niinpä rupesin selailemaan nettiä ja erä- ja luonto-oppaan koulutuksia, ja löysin sitten Eerikkilän urheiluopiston tarjoaman koulutuksen. Sinne päätin sitten hakea, ja ehkä viikko siitä kun olin pistänyt hakemuksen niin puhelin soi, että tervetuloa haastatteluun. No sinne sitten menin ja haastattelun jälkeisenä päivänä sain tiedon, että pääsen opiskelemaan Eerikkilän urheiluopistolle erä- ja luonto-oppaaksi. Eli koulutus alkoi elokuussa 2019, ja valmistuin kesäkuussa 2020. Ja se oli kyllä paras kouluvuosi tähän asti ikinä. Vielä en tee eräoppaan töitä ammatikseni, mutta sitä kohti koitetaan mennä pikku hiljaa.
Photo: @onevisionfi #nutsyllaspallas2018
Sitten vähän myös polkujuoksusta. Eli olen harrastanut polkujuoksua n. 3,5 v. Suurin syy miksi tällä hetkellä kierrän polkujuoksu tapahtumia, on se että haluan laittaa itseni äärirajoille ja nähdä miten pystyn toimimaan ja etenemään silloinkin kun olen ihan puhki. Eli haluan löytää omat henkiset- ja fyysiset rajani että missä ne menevät. Jos minulla ei olisi tähtäimessä mikään tietty polkujuoksukisa niin en kävisi niin paljoa läheskään juoksulenkeillä. Eli itselläni pitää olla aina tähtäimessä joku tavoite jota kohti sitten olen matkalla. Ensimmäinen polkujuoksukisani oli 2017 Sipoonkorpi trail, joka oli 33 km pitkä ja siitä lähtien olen pikkuhiljaa nostanut matkoja aina ylöspäin. Vuonna 2019 juoksin tähän asti pisimmän matkani eli nuts karhunkierros tapahtumassa 83 km. Ja koska vuodesta 2020 tuli nyt itselle täysin välivuosi juoksutapahtumista. Ja koska tuo 83 km matkakin sujui silloin yllättävänkin hyvin ja olin vielä maalissakin aika hyvissä voimissa, niin vuodelle 2021 laitetaan nyt sitten haastetta peliin vähän enempi. Eli silloin on luvassa ainakin kaksi n. 166 km polkujuoksukisaa. Ja niissä toivottavasti saadaan sitten miehestä niin sanotusti kaikki irti. Ja niistä selviäminen ei tule olemaan todellakaan helppoa, koska noin pitkällä matkalla pitää onnistua jo niin moni asia hyvin. Mutta sitä vartenhan tätä tehdään. Eli haastetaan itseään.
Ja sitten siihen vaeltamiseen. Kun olin ollut telineasentajan hommissa n. 2 v niin innostuin jostain ostamaan päivärepun, ja lähdin tekemään päiväretkiä kansallispuistoihin. Ensimmäisenä kesänä kävin Kurjenrahkan, Liesjärven, Nuuksion, Seitsemisen ja Teijon kansallispuistoissa. Tein päivän aikana aina sellaisen 30 - 40 km lenkin, eli kerkesin koluamaan lähes kaikki merkatut reitit aina siitä kansallispuistosta jossa olin.
Seuraavana kesänä ostin ensimmäisen rinkkani ja teltan. Tein sinä kesänä 1 - 2 yön retket Evon retkeilyalueelle, Repoveden- ja Salamajärven kansallispuistoihin. Syksyllä sitten lähdinkin ensimmäiselle Lapin vaellusreissulleni. Silloin kiersin Karhunkierros vaellusreitin edestakaisin, Hetta - Pallas - Ylläs reitin, ja vielä viikko vierähti Kevon ja Kuivin reitillä Utsjoella. Siitä lähtien onkin päiväretket jääneet lähes kokonaan, ja tilalle on tullut lähes pelkästään 1 - 3 yön vaellusreissuja. Vuonna 2018 keväällä tein ensimmäisen yön yli retken talvella Seitsemisen kansallispuistoon. Yöllä oli kylmimmillään -18ºc pakkasta ja nukuin tarppini alla taivasalla, joka oli aika hienoa. Sitten ennen syksyn Lapin reissuani kävin vaeltamassa Isojärven, Patvinsuon, Päijänteen, Salamajärven ja Teijon kansallispuistoissa. Syksyllä vuorossa olikin sitten Kilpisjärvi, ja siellä vaelsin Kilpisjärvi - Reisa kansallispuisto (imofossen) - Kilpisjärvi välin. Jonka välissä kävin tietysti Haltilla. Tuon jälkeen kävin vielä kolmenvaltakunnan rajalla, ja siellä tein mukavan ympyrälenkin Norjan ja Ruotsin puolella poiketen Barraksen huipulle. Sitten Kilpisjärvi jäi taakse ja ajoin Ruotsin Abiskoon, josta vaelsin Nikkaluoktaan, poiketen Kebnekaisella. 2019 tammi-, helmikuun vaihteessa kävin tekemässä uusien metsäsuksieni, ja ahkioni kanssa Helvetinjärven kansallispuistoon yön yli retken -25ºc pakkasessa maaliskuussa tulevaa Lapin talvivaellustani varten. Kaikki varusteet tuli testattua aina bensakeittimestä teltan talviankkurointiin, ja hyvin kaikki pelitti joten voisin lähteä Lappiin hyvin mielin. Sitten hypätään Urho Kekkosen kansallispuistoon. Vaellus oli viikon mittainen ja tavarani kulki ahkiossa ja liikuin umpihankisuksilla. Reissu meni hienosti, ja oli todella hieno kokemus. Nukuin neljä yötä teltassani, yhden yön lumikammissa, ja yhden autiotuvassa. Kävin myös huiputtamassa Sokosti tunturin tuolla reissulla. Parina ensimmäisenä yönä, jotka nukuin teltassani, niin ulkona oli -25ºc pakkasta. Makuupussini miesten mukavuusarvo oli -19ºc, mutta ihan hyvin tarkeni kun puki riittävästi vaatetta päälle. Ja talvella teltassa nukkuessa on erityisen tärkeää suojata kunnolla pää, niska, varpaat ja sormet koska niistä haihtuu eniten lämpöä pois ihmisestä. Kesällä 2019 vaellusreissuni suuntautui ensimmäistä kertaa merkattujen reittien ulkopuolelle Vätsärin erämaahan, ja Varangin niemimaan kansallispuistoon Norjaan, joista on ensimmäiset reissukertomukset sivuillani. Tulevina lähivuosina keskityn koluamaan Ruotsin, Norjan- ja Suomen Lappia vaellusreissujeni suhteen. Myös Islantiin ja Huippuvuorille olisi siistiä mennä vaeltamaan, ja ehkä myös Grönlantiin. Aika näyttää mistä sitä vielä itsensä löytää. Mutta sivujani seuraamalla näet minkälaisia reissuja teen ja minne.