Vaellus Varangin niemimaan kansallispuistoon/Trekking to Varangerhalvøya National Park

You can find the english translation below the finnish text

16.7.2019 lähdin kahdeksan päivän mittaiselle vaellukselle Varangin niemimaan kansallispuistoon, joka sijaitsee Norjassa. Lähdin matkaan Vesisaaren pohjoispuolelta Byvannet nimisen järven läheltä, jossa oli virallinen parkkipaikka retkeilijöille. Siitä sitten lähdin kävelemään selkeätä mönkijäuraa pitkin kohti Nattfjelldalenin kanjonia. Jo parin kilometrin jälkeen tapasin yhden norjalaisen miehen, joka oli liikkeellä maastoautolla. Alueella menee siis joitakin mönkijä/maastoauto uria ja ilmeisesti paikalliset menevät niitä pitkin sitten mökeilleen, mutta urat ja mökit eivät siis ole kansallispuiston alueella. Mies oli ystävällinen ja kyseli vain että minne matka ja totesin että Nattfjelldalenia kohti olen matkalla. Sitten mies osoitti kädellään että tuonne päin. Olin siis koko ajan kävelemässä oikeaan suuntaan, mutta hän halusi silti auttaa minua. Ja minä kiitin ja toivotin hyvät päivän jatkot. Nattfjelldalenin alkupäähän tuli matkaa autoltani noin 5 km. Se on siis sellainen pieni kanjoni, jonka reunoilta on hyvät näköalat alas. Ja näkee sieltä merenkin. Eli hieman tulee nousua, mutta työnteko kyllä palkitaan ylhäällä.

Kanjoni on noin 3 km pitkä ja kuljin sen kokonaan. Sitten rupesi taivaalla näkymään niin mustia pilviä, että ajattelin että kohta voi alkaa satamaan ihan kunnollakin vettä. Oli sen verran synkän näköistä, että päätin lopettaa ensimmäisen päivän kanjonista parin kilometrin päähän yhden lammen rannalle. Ja ehkä puolituntia siitä kun sain teltan pystyyn, niin sitten alkoi satamaan vettä ja sitä riitti koko illan ja yön. Ensimmäiselle päivälle tuli 10 km vaellusta.

Seuraava aamu valkeni pilvisenä, mutta sade oli loppunut. Siispä lähdetään kohti toista vaelluspäivää. Lähdin kulkemaan lammen rannalta suoraan pohjoiseen kulkien Steinfjelletin länsipuolelta ja ohitin myös Falkfjelletin länsipuolelta. En vaeltanut ihan Falkfjelletin huipun kautta, mutta melkein. Falkfjellet on siis hyvin laaja ja loiva tunturi. Ja sen ympäristössä riittää rakkakivikkoa vähintäänkin riittämiin, jossa saa olla aina tarkkana. Vaellussauvat ovat erittäin hyvät myös kivikossa kulkemiseen, ja suosittelen kyllä ihan kaikkien kokeilla vaellussauvojen kanssa vaeltamista. Kun niitä osaa käyttää oikein niin niillä säästää paljon jalkoja kulkiessa ylä- ja alamäkeenkin, ja sitten kaikki hankala kulkuiset paikat ovat helpompia niiden kanssa myös. Kun pääsin Falkfjelletin pohjoispuolelle, niin sieltä näinkin sitten seuraavan kohteeni kaukana horisontissa. Nimittäin Bjørnskardetin solan. Nyt olikin helppo kulkea kun päivän pääte piste näkyi jo niin kaukaa. Eli ei kun tossua toisen eteen. Lounastin päivän aikana jossain Falkfjelltin pohjoispuolella, kun pahin rakka kivikko oli loppunut. Toisen päivän päätin Bjørnskardetin solan alkupäähän joen varrelle. Joka oli kyllä hieno paikka. Toiselle päivälle tuli mittaa 18 km.

Seuraava päivä valkeni huomattavasti kirkkaampana, eli aurinkokin paisteli mukavasti. Aamupuuron ja teltan pakkauksen jälkeen lähdin kohti kolmatta päivää. Aamusta porotkin tervehtivät joen varressa. Melkeinpä ensimmäisenä sain ylittää joen, joka virtaa myös sen solan läpi, koska päätin kulkea solan länsipuolta. Joki oli helppo ylittää ja ei tuottanut vaikeuksia. Bjørnskardetin sola oli kokonaisuudessaan kyllä aivan mahtava. Huikeat maisemat koko reilun parin kilometrin ajan. Näin solassa myös elämäni isoimman porolauman mitä olen koskaan nähnyt. Ja yhtään valehtelematta niin niitä oli jotain toista sataa. Näin myös kun porot ylittivät joen, ja sain siitä myös upean kuvan. Ja porojen tekemiä polkuja sainkin kulkea solassa kokomatkan. Välillä oli aika jyrkkiäkin paikkoja, mutta ihan hyvin porojen tekemiä polkuja siellä pääsi. Näin myös hienon pienen vesiputouksen siellä. Jouduin tekemään solassa muutaman joen ylityksen, eli jouduin vaihtamaan siellä puolta että kummalla puolen jokea kävelen, kun maasto muuttui välillä liian jyrkäksi. Mutta joenylitykset olivat kaikki onneksi helppoja suorittaa.

Sitten kun sola oli loppumassa, niin sitten kävi sillä tavalla, että kun olin kävelemässä joen reunaa niin minun ainoa juomapulloni putosi rinkan sivutaskusta ja lumpsahti suoraan jokeen. Sitten se lähti menemään kohtuu kovaa kyytiä kohti alavirtaa. No ei siinä auttanut kuin lähteä juoksemaan rinkka selässä sitä kiinni. Ja tässä kävi kyllä aika hyvää tuuriakin pullon pelastus operaatiossa. Sillä jahtasin pulloa jotain 50 - 100 m, ja en koko aikana hukannut sitä silmistäni vaan näin koko ajan missä se menee. Sitten joessa tuli pieni mutka ja sain oikaistua mutkan rantaa pitkin ikään kuin suoraksi niin pääsin vihdoin juomapulloni edelle. Sitten näin kun pullo tulee aikamoista kyytiä kohti minua ja hyppään vaelluskengät jalassa jokeen ja sain napattua pullon takaisin. No nyt sain pullon takaisin, mutta nyt on kummatkin vaelluskenkäni aivan läpimärät, sillä niissä ei varsi riittänyt ja ne hörppäsivät kummatkin vettä ihan huolella. Sitten ei kuin kengät pois jalasta ja sukkien kuivaksi puristus, ja kengistä kaadoin suurimmat vedet pois. Onneksi oli tosi lämmin päivä että sain vaeltaa shortseilla ja t-paidalla, niin kengätkin kuivuivat aika vauhdilla kävellessä vaikka niissä onkin gore-tex kalvo. Eli liike on paras kenkienkin kuivatus menetelmä. Solasta kun selvisin niin sitten jatkoin matkaani Gargasjohkaa pitkin kohti luodetta, ja Jalgesoaivin ylänköä. Solasta pois tultaessa näkee myös Gargasjohkan toisella puolella olevan autiotuvan Bjørnskardthyttan. Siellä en kuitenkaan käynyt kun ei ollut mitään asiaa sinne, ja se oli muutenkin joen väärällä puolella nyt. En kyllä nähnytkään siellä ketään. Gargasjohkan varrella söin myös päivän lounaan, sillä solassa oli mennyt aikaa aika kauan suhteessa kuljettuun matkaan lähinnä jatkuvien valokuvaustaukojen takia. Mutta mikään kiirehän minulla ei ole. Joen vartta kävelin n. 5 km, ja viimeiset pari kilometriä maasto nousee aika kivasti. Eli joki menee sellaisessa kurussa, joka on vähän kivikkoinen, mutta helpohko kuljettava silti. Ja nousua tosiaan riittää jonkun verran ennen kuin pääsee sitten ylänköalueelle. Tosin joki oli kyllä erittäin kuiva siinä kurussa silloin.

Ylängöllä sitten olikin aika hienon näköistä. Varsinkin kun näkymät aukenivat Skogåsdalenin laaksoon. Kävelin siis Jalgesoaivin ihan pohjoispäähän asti, josta näkymät sitten aukesivat laaksoon.

Näköala paikalta jatkoin matkaani sitten vielä n. 5 km koilliseen päin, jossa oli vierekkäin kaksi järveä. Ja niistä pienemmän rantaan sitten jäin yöksi. Tälle päivälle tulikin sitten 25 km matkaa eli ihan kivasti jo.

Neljäs päivä valkenikin sitten hyvin sumuisena ja sateisena. Näkyvyys oli jotain 50 m luokkaa ja lisäksi satoi vettä, joten päätin että ei ole mitään järkeä lähteä tuonne taivaltamaan koska ei siitä saisi mitään irti. Joten jäin pitämään välipäivää telttaani. Tällä paikalla sain puhelimeenkin yhteyden ja näin sääennusteesta että koko päivän olisi samanlaista. Ja niinhän sitä oli. Seuraavan päivän pitäisi olla aurinkoinen.

Ja niin se viides päivä olikin. Aamusta jo aurinko paistoi ja oli mukavan lämmintä. Lähdin järveltä kohti kaakkoa ja heti muutaman kilometrin jälkeen oli pieni vesistönylitys ohjelmassa. Mutta siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Helppo perus ylitys. Sitten kuljin Kjøpmannskjølen nimisen tunturin länsipuolta suoraan etelään päin niin kauan kunnes saavuin Davatjohka joen äärelle. Löysin hienon näköalapaikankin joelle, jossa oli mukava pitää pieni tauko ja nauttia maisemista.

Seuraavaksi oli taas vesistön ylitys, eli siirryin joen pohjoispuolelta eteläpuolelle. Joki oli matala ja helppo ylittää. Sitten jatkoin joen vierustaa noin 5 km. Ja kuljin siis jokea myöten karkeasti ottaen itään päin. Tuolla pätkällä oli pari sellaista kohtaa, missä viereiseltä tunturilta laski puroja tähän isoon jokeen, jonka vierellä kuljin. Ja ne puron uomat olivat niin syviä ja jyrkkiä että ne piti kiertää muutaman sadan metrin päästä tätä isoa jokea niiden eteläpuolelta. Tässä kansallispuistossa on todella monia tällaisia kohtia isojen pääjokien varrella. Eli ihan koko aikaa ei pysty kulkemaan isojen jokien vierellä vaan voi joutua kiertämään isot uomat/jyrkänteet yllättävänkin kaukaa. Kun olin sen noin 5 km kulkenut joen suuntaisesti niin nyt jättäisin joen, ja lähtisin painelemaan Ovllanddeoaivi tunturin huippua kohti. Edessä oli ensin noin 500 m pätkä, jolla tuli nousumetrejä noin 100. Eli kohtuu jyrkkä mäki oli edessä. Sen jälkeen tuli sitten noin 1 km pituinen tasaisempi pätkä, jonka jälkeen sitten noustiin viimeiset 30 m taas aika jyrkkää mäkeä ylös. Mutta onneksi löytyy kuntoa ja vaellussauvat niin näistäkin selvittiin hyvin. En mennyt Ovllanddeoaivin huipulle asti aivan, vaan menin huipun pohjoispuolelta Davatjohkaan laskevien jokien eteläpuolelta. Ovllanddeoaivin pohjoispuolella noin 300 m korkeudessa oli sitten pieni järvi jonka äärelle tein seuraavan yön leirini. Päivälle tuli mittaa 22,5 km, ja nousumetrejä tuli hieman vajaa 500.

Seuraava päivä oli jälleen komea. Aamutoimien jälkeen lähdin kulkemaan koilliseen kohti Juovkkaidavzi nimistä mäen nyppylää, josta arvelin aukeavan jonkinlaisen näköalan Davatjohka joelle. Sinne oli telttapaikaltani matkaa noin 7 km, ja perille päästyäni näkymä oli kyllä tosiaan aika hieno.

Sieltä sitten lähdin kulkemaan lounaaseen päin kohti Ryggfjellet tunturia. Niiden väli on noin 9 km, ja sillä välillä pidin myös päivän lounastaukoni. Tuolla välillä ei ollut oikeastaan maisemallisesti oikein mitään. Pelkkää aakeeta laakeeta kuljettavaksi. Ryggfjellet tunturin päältä näki sitten Komagelva joelle, jonne jäisin seuraavaksi yöksi. Eli tunturin päältä lähdin aika suoraan etelään joen vartta kohti, ja jäin sitten yhteen joen mutka kohtaan yöksi. Tämä joki oli myös kalastajien suosiossa sillä näin illalla ensimmäistä kertaa sitten ensimmäisen päivän taas ihmisiä. Eli kalastajia kulki pari leiripaikkani ohitse illan aikana. Ja tälle päivälle tuli mittaa 21 km.

Toiseksi viimeinen päivä alkoi taas auringon paistaessa, ja sitähän riitti taas koko päiväksi. Aamulla lähdin ensin kulkemaan pari sataa metriä alavirtaan joen vartta sillä siellä olisi riippusilta, jonka olin jo etukäteen bongannut reissua vähän suunnitellessa. Siltaa ei kartassani näy. Mutta silta siellä oli kaikesta huolimatta, ja pääsin sitä pitkin turvallisesti joen ylitse. Ja joen varressa oli ihan kivan näköistäkin.

Sitten kävelin pari sataa metriä joen vartta taas takaisin päin, ja nousin pienen nyppylän päälle katselemaan maisemia joelle. Sieltä näin myös viime yön telttapaikkani joen toisella puolella, joka oli tuon isohkon hiekkasärkkä saaren kohdalla.

Sitten lähdin mäen päältä karkeasti kohti etelää. Ensimmäiset muutama kilometriä maasto oli sellaista että vähän joka puolella oli sellaista kohtuullisen korkuista mäen nyppylää, joita joutui hieman kiertelemään, sillä minulla ei ollut aikomustakaan jokaisen nyppylän päältä oikaista.

Pienen mäki sokkelon jälkeen jatkoin matkaani koko päivän itse asiassa taas etelää kohti. Suurin piirtein päivän puolivälissä eli Gallojohka joen kohdalla pidin lounastaukoni ja kastoin pääni ja lippikseni jokeen. Sillä nyt edellisinä päivinä oli ollut vielä siedettävän lämmintä eli sellaista 25 astetta, niin nyt tänään oli kyllä vielä entistäkin kuumempi. Ja se oli jo vähän liikaa. Joen ylitys oli myös lounaan jälkeen ohjelmassa mutta se meni taas hyvin. Sitten jatkoin matkaani vielä 7 km etelään Riddojohka joen varteen, johon jäin sitten yöksi. Ylitin vielä joen koska seuraavana päivänä se olisi ollut kuitenkin edessä.

Tälle päivälle ei tullut mittaa kuin 15 km, mutta koska autolleni oli vielä toiset 15 km niin jäin tähän sitten yöksi. Olin telttapaikallani jo aika hyvissä ajoin joskus neljältä iltapäivällä, joten nyt oli aikaa käydä uimassa joessa ja vähän viilentyä. Sillä mustassa teltassani ei ollut mukavaa tällä kelillä. Mutta onneksi lämpö ei luita riko, vai miten se meni. Ilta meni siis rattoisasti ja niinpä aloin valmistautumaan viimeiseen päivään.

Seuraava päivä oli yhtä lämmin ja keli oli viimeisen päälle. Lähdin seuraamaan jokea länteen aina Riddojavri järvelle asti, josta alkoikin sitten mönkijäura, joka vei suoraan autolleni. Järven rannalla oli myös mökkejä, joissa näkyi elämääkin. Järvi, eikä koko mönkijäura autolleni asti ole enää kansallispuiston alueella. Uraa oli helppo kulkea niin kuin arvata saattaa, ja uralta näkyi myös meri joten uraakin oli ihan kiva tallustella. Saavuin sitten autolleni jo puolen päivän jälkeen ja lähdin ajelemaan takaisin Suomen puolelle. Tämän kesän Lapin reissu oli nyt heitetty. Ja huikea reissuhan se oli kaiken kaikkiaan. Seuraavaa taas odotellessa. Kävin siis sekä Vätsärin erämaassa, että täällä Varangin niemimaan kansallispuistossa. Ja jos et ole vielä lukenut Vätsärin reissustani, niin sekin löytyy jo sivuiltani eli ei kun sen kimppuun.

The english translation starts here

On July 16, 2019, I started on an eight-day trek to the Varangerhalvøya National Park in Norway. I set off from the north side of Vesisaari near a lake called Byvannet, where there was an official parking lot for hikers. From there I set off to walk along a clear ATV track towards Nattfjelldalen canyon. After only a couple of kilometres, I met a Norwegian man on the move in an SUV. So there are some ATV / SUV tracks in the area and apparently the locals then go along them to their cottages, but the tracks and cottages are not in the national park area. The man was friendly and asked only that where I was going, and I said that I was on my way towards Nattfjelldalen. Then the man pointed with his hand the right direction. I was walking in the right direction all the time, but he still wanted to help me. And I thanked and wished for a good day. The beginning of Nattfjelldalen was about 5 km from my car. It is thus a small canyon with good views down from on the edges. And you can see also the sea from there. So there were a slight ascent, but work will be rewarded at the top.

The canyon is about 3 km long and I walked it completely. Then I started to see so many black clouds in the sky that I thought that soon the rain could start. It looked so gloomy that I decided to end the first day to the shore of one of the ponds that were a couple of kilometres away from the canyon. And maybe half an hour when I got the tent pitched, it started to rain and it lasted all evening and night. The first day came 10 km of hiking.

The next morning turned out cloudy, but the rain had stopped. So let’s head towards the second day of trekking. I set off from the shore of the pond straight north to the west side of Steinfjellet and also passed the Falkfjellet on west side. I didn’t quite trek through the top of Falkfjellet, but almost. Falkfjellet is a very wide and gentle fell. And around it, there is way enough the quite rocky area, where you must always be careful. Hiking poles are also very good for walking on rocks, and I recommend everyone to try hiking with hiking poles. When you know how to use them properly, they save a lot of feet when going uphill and downhill, and then all awkward passages are easier with them as well. When I got to the north side of Falkfjellet, from there I saw my destination of this day far on the horizon. Namely, the Bjørnskardet Pass. Now it was easy to walk and navigate when destination was already visible far in horizon. That is, now just foot front of the another. I ate lunch during the day somewhere north of Falkfjellet when the worst rocky area had run out. The second day I ended up at the beginning of the Bjørnskardet Pass along the river. Which was a great place. The second day was 18 km long.

The next day turned much brighter, meaning the sun was shining nicely. After I was ate the morning porridge and piled the tent, I started the third day trek. In the morning, reindeer's also greet along the river. Almost at first I needed to cross a river that also flows through that pass because I decided to walk on the west side of the river. The river was easy to cross and produced no difficulty. The Bjørnskardet Pass as a whole was absolutely spectacular. Stunning scenery throughout the whole pass which was few kilometres long. And then I saw in the pass also the biggest reindeer herd of my life I've ever seen. And without lying at all, there was something like second hundred reindeer's. I also saw when the reindeer's crossed the river, and I also got a great picture of it. And I was able to walk the paths made by reindeer's all the way through the pass. At times there were quite steep places, but the paths made by reindeer's were quite good. I also saw a nice little waterfall there. I had to make a few river crossing in the pass, because I had to change sides out there that which side I walked, because the terrain became too steep at times. But the river crossings were all fortunately easy to complete.

Then when the pass was running out, happened so that when I was walking along the edge of the river my only water bottle fell from the side pocket of the backpack and fell straight into the river. Then it set off to go on a moderately high speed downstream. Well I had to start running with a backpack on the back to catch it. And here was a pretty good luck in the bottle rescue operation. For I was chasing a bottle of something 50 - 100 m, and I didn’t lose it from my eyes all the time, so I saw it all the time. Then a small bend came in the river and I got to straighten the bend along the shore so I finally got to the front of my water bottle. Then I saw when the bottle comes with quite high speed towards me and I jump in the hiking boots on foot in the river and I got to grab the bottle back. Well now I got the bottle back, but now both of my hiking boots are quite soaked, because they didn't have a shaft enough and they both soaked in water very carefully. Then I took shoes off the foot and I also squeezed the socks, and from the shoes I poured most of the water off. Luckily it was a really warm day that I was able to trek with shorts and a t-shirt, so the shoes also dried pretty fast while walking even though they have a Gore-tex membrane. In other words, walking is the best shoes drying method. When I survived from the pass then I continued my journey along river Gargasjohka towards the northwest, and the upland of Jalgesoaivi. When leaving the pass, you can also see the unlocked hut Bjørnskardthytta on the other side of Gargasjohka. However, I didn't go there because I had no need of it, and it was on the wrong side of the river anyway now. I didn't also see anyone there. Along Gargasjohka, I also ate lunch for the day, because the pass took for quite some time in relation to the distance travelled, mainly due to constant photography breaks. But I have nothing in a hurry. Along the river I walked about 5 km, and the last couple of kilometres the terrain rises quite nicely. The river goes in a gorge that is a bit rocky, but still easy to walk. And there really is some ascent before you can then get to the highlands. Admittedly, the river was very dry in that gorge then.

In uplands then looked pretty great. Especially when the views opened up to the Skogåsdalen valley. So I walked all the way to the far north end of Jalgesoaivi, from where the views then opened up to the valley.

In the vantage point I then continued my journey for another 5 km to the northeast, where there were two lakes side by side. And to the smaller lake shore then I stayed for the night. Today I trekked 25 km, which is quite nice distance already.

The fourth day whitened, very foggy and rainy. The visibility was about 50 m and it was raining too, so I decided that there was no point in going there as there would be nothing to get out of it. So I stayed to take a rest day in my tent. At this place I also got connection to the phone and saw from the weather forecast that it would be the same weather all day. And so it was. The next day should be sunny.

And so the fifth day was sunny. In morning the sun was shining and it was nice and warm. I left from the lake to the southeast and immediately after a few kilometres there was a small river crossing in the program. But there was nothing miraculous about it. Easy basic crossing. Then I walked the west side of a mountain called Kjøpmannskjøle straight south until I reached the Davatjohka river. I also found a great vantage point to the river where it was nice to take a little break and enjoy the scenery.

At next was again the river crossing since I moved to walk from the north side of the river to the south side. The river was shallow and easy to cross. Then I continued walking along the river for about 5 km. And so I walked down the river roughly to the east. On that stretch there were a couple of such places where streams flowed from the adjacent fell into this bigger river that I was walking next to. And the gorges of the creeks were so deep and steep that I had to circulate them a few hundred meters from their south side. There are really many such points in this national park along the big main rivers. In other words, you can't walk next to big rivers all the time, but you may have to go around big streams / gorges from a surprising far. After I had walked for about 5 km along the river so now I would leave the river, and set out to push to the top of fell Ovllanddeoaivi. In front there was first a stretch of about 500 m, which became about 100 meters of ascent. So, a moderately steep hill was in front. After that came a smoother section about 1 km long, after which the last 30 m was climbed up a rather steep hill again. But luckily I have enough fitness and hiking poles, so from these I also coped well. I did not go all the way to the top of the Ovllanddeoaivi, but went from the north side of the peak to the south side of the rivers flowing into Davatjohka. To the north side of Ovllanddeoaivi at an altitude of about 300 m was then a small lake by which I made my camp the next night. The day measured 22.5 km, and there were just under 500 meters of ascent.

The next day was great again. After the morning activities, I set out to head northeast towards of a hill called Juovkkaidavzi, from which I thought there would be some kind of view to the Davatjohka river. It was about 7 km from my tent site, and when I got there, the view was really quite great.

From there I set direction to southwest towards Ryggfjellet. The distance to there was about 9 km, and during that section I also spent my lunch break of the day. There was really nothing scenically in that part. Just bare flat ground to walk. From the top of Ryggfjellet then I saw the Komagelva river, where I would camp for the next night. That is, from the top of the fell, I left pretty straight south towards the river bank, and then I stayed for the night in one of the river bend points. This river was also popular with fishermen as I saw people again in the evening for the first time since the first day. So, a couple of fishermen passed by my campsite during the evening. And for this day I measured 21 km of trekking.

Secondly, the last day began again when the sun was shining, and that lasted the whole day. In the morning I first went for a couple of hundred meters downstream along the river because there would be a suspension bridge, which I had already spotted in advance when planning the trip a bit. The bridge does not appear on my map. But the bridge was there in spite of everything, and I got along it safely across the river. And along the river looked quite nice as well.

Then I walked a couple of hundred meters back along the river, and climbed over a small hill to look at the scenery to the river. From there, I also saw my last night tent site on the other side of the river, which was the point where there is also the sandbank island.

Then I left from the top of the hill roughly south. The first few kilometres the terrain were such that there were a bit of a moderately high small hill everywhere that had to be circled around a bit, as I had no intention of straightening over each small hill.

After a small hill maze, I continued my journey all day, heading south. Roughly kilometre wisely in the halfway of the day, at the Gallojohka River, I took my lunch break and dipped my head and cap in the river. For now, the previous days had been still tolerably warm, about 25 degrees celsius, but today it was even hotter. And that was already a little too much. River crossing was also on the program after lunch but it went well again. Then I continued my journey another 7 km south to the river Riddojohka, where I stayed for the night. I still crossed the river because the next day, however, it would have been ahead.

There was only 15 km of trekking this day, but because the distance to my car was still another 15 km, I stayed here for the night. I was already at my tent site in pretty good time sometime at four in the afternoon, so now was the time to go swimming in the river and cool off a bit. Because in my black tent was not nice in this weather. But luckily the heat doesn’t break the bones, or how it went. So the evening went smoothly and so I started preparing for the last day.

The last day was just as warm and the weather was very nice. I set out to follow the river west all the way to Lake Riddojavri, where then I started to follow the ATV track that took me straight to my car. There were also cottages by the lake and even some people too. The lake, and the whole ATV track up to my car, is no longer in the national park area. In the track there was easy to navigate, as you might guess, and from the track I saw also the sea, so it was nice to walk on the track as well. Then I arrived to my car in midday and went driving back to Finland. This summer's trip to Lapland had now been thrown. And it was an amazing trip all in all. Waiting for the next one again. So I visited both the Vätsäri wilderness area and here in the Varangerhalvøya National Park. And if you haven't read about Vätsäri's trip yet, then you can already find it on my website.