Melomis ja kalastus vaellus Vätsärin erämaahan/Paddling and fishing trek to Vätsäri wilderness area

You can find the english translation below the finnish text

7.7.2019 heräsin aamulla aikaisin n. klo 5. Söin aamiaisen, ja lähdin ajelemaan kohti Inaria. Ajomatka Inariin meni rattoisasti, ja majoituin hotelli Inariin yöksi. Illalla kävin kävelemässä hotellin läheisyydessä ja ihmettelemässä vesitasoa, jolla olisi ilmeisesti myös päässyt erämaahan, mutta se ei ole oikein minun juttuni. Nukuin yöni hyvin suhteessa jännitykseen, joka oli ennen vaellukselle lähtöä. Olenhan menossa ensimmäistä kertaa erämaahan, jossa ei ole merkattuja reittejä, joten pieni jännitys on varmasti ihan tervettä. Nousin aikaisin ylös aamulla, ja kävin syömässä. Sitten jatkoin ajomatkaani kohti Sevettijärveä, josta matkani alkaisi. Sevettijärvelle saavuttuani ajan muutaman kilometrin kapeahkoa hiekkatietä, jonka päässä on poronerotuspaikka, josta lähtisin sitten liikkeelle. Poronerotuspaikalle päästyäni ajan auton sopivaan parkkipaikkaan, ja alan pakkaamaan loput tavarani rinkkaan. Ja jestas kuinka se rinkka painaakaan, kun on mukana reppulautta eli packraft ja kalavehkeet. Varmaan jotain 30 - 35 kg. No ei se auta kun ottaa reppu selkään ja menoksi. Hetken aikaa pyörin poronerotuspaikalla etsiessäni polkua, joka näkyi kartassa. Ja löytyihän se sieltä. Polku oli melko selkeästi erottuva ja n. 3 km pitkä, joka vei erään järven rantaan, josta jatkaisin meloen. Polun pätkän alussa oli parikohtaa, jossa joutui menemään poronerotusaidan läpi, mutta niissä kohdissa oli sellaiset siirrettävät puut, jotka sai syrjään. Ja sitten kun pääsi aidan toiselle puolelle, niin sitten puut takaisin ja matka jatkui. Mutta niistä kohdista oli silti vähän hankala kulkea painavan rinkan ja virvelin kanssa, joka sojotti taivaalle. Eli vähän joutui kyyristymään. Mutta siitä selvittiin ja saavuin järvenrantaan, jossa odotti nuotiorinki, joka oli täynnä pahviroskia. En tajua miksei ihmiset viitsi polttaa niitä saman tien, vaan ne jätetään lojumaan siihen odottamaan seuraavia. No en jäänyt sitä ihmettelemään sen pidemmäksi aikaa vaan jatkoin kävelyä vielä ehkä kilometrin verran Sollomusjärven selän äärelle, josta löysinkin kanootin vetoreitin kuivankannaksen ylitse. Saavuttuani järven rantaan aloin täyttämään reppulauttaani, ja lähdin matkaan. Kurttejärvelle ei ollut matkaa kuin vähän reilu kilometri, joten ensimmäinen melomis etappi oli aika lyhyt. Kaikki järvet jonka kautta meloin niin ovat siis erillisiä, eli aina on pieni kantomatka järvien välillä. Saavuin rantaan josta pitäisi siis kantaa kaikki tavarat n. 50 m matkan Kurttejärven puolelle. Reppulautta eli packraft on siis periaatteessa kumivene, mutta se on tehty paljon sitkeämmästä materiaalista. Sillä voi siis huoletta törmäillä kiviin, ja se ei ole moksiskaan. Rinkka tulee lautan keulaan kiinni vaakatasoon kestävillä mustekaloilla. Rinkassa kannattaa pitää sadesuojaa päällä melomisen ajan, ja tarvittaessa voi vielä sujauttaa rinkan jätesäkkiin niin ei varmasti kastu. Lisäksi mukana oli minulla vaellussauvat, virveli, haavi ja kameralaukku. Kameralaukun laitoin kiinni niihin mustekaloihin karabiinihaoilla, ja muut tavarat työnsin vaan niiden mustekalojen alle jolla rinkkakin oli kiinni lautassa. Rantautumisen jälkeen aloin purkamaan tavaroitani reppulautasta. Viimeisenä, kun nostin rinkan pois reppulautan kyydistä maahan, ja käännyin sen jälkeen katsomaan taakseni, niin tuuli oli vienyt reppulauttaani n. 5 metriä järvelle päin. Eli en ollut vetänyt sitä kunnolla rannalle, enkä myöskään millään pitänyt kiinni siitä, kun otin rinkkani pois sen päältä, ja se oli päässyt karkaamaan. No pari sekuntia mietin, että otanko kenkiä ja vaatteita pois ennen kahlaussuoritusta. Mutta tuuli sen verran paljon ettei ollut aikaa, vaan oli hyökkättävä sen perään heti. Kerkesin kahlaamaan niin pitkälle että vettä oli vyötärööni asti, ennen kuin sain lautastani kiinni. Ja ei kun maihin ja äkkiä. Eli nyt oli sitten vaelluskenkäni ja housuni aivan läpimärät. Otin kengät pois jalasta ja tyhjensin ne vedestä. Sukat puristin myös, ja totesin että kun oli lämmin kesäpäivä, niin kesä kuivaa minkä kastelee. Niinpä jatkoin matkaa Kurttejärven poikki meloen Pätsikotajärvelle. Melomis matkaa oli joku 2,5 km Kurttejärven poikki, jossa odotti taas pieni tavaroiden kanto operaatio. Ennen sitä päätin kuitenkin nauttia lounasta kun sattui niin hieno paikka. Rannassa oli myös vanha soutuvene, josta oli airot poikki. Näin vastaavanlaisen soutuveneen aiemminkin jo, mutta aika kaukaa. Mistä lie tulleet ja kuka käyttänyt?

Lounaspaikalleni oli löytänyt myös hyttyset ja muut itikat, joten täysin rauhassa en saanut olla. Itikoita oli aina maalla, mutta onneksi ei järvellä meloessa. Ei nyt kuitenkaan ihan hirveätä määrää, mutta sen verran, että oli pakko syödä lounas samalla kun kävelin ympyrää. Lounaan lomassa napsin valokuvia, ja kävin katsomassa ihan hienoa puroa. Lounaan jälkeen oli taas vuorossa tavaroiden siirto kantaen Pätsikotajärven puolelle, ja samanmoinen melomismatka taas järven poikki.

Seuraavaksi olikin vuorossa vähän pidempi rymyäminen Pätsikotajärveltä kannaksen yli Pahtareikäjärvelle. Noin 600 m kantomatka olisi edessä, ja ensimmäisenä oli vielä pieni motivaatiomäki. Päätin etten jaksa ruveta tyhjentämään reppulauttaani vaan pakkaan muut tavarat rinkkaani, ja kannan toisessa kädessä melan ja toisessa reppulauttani. Siirtymä sujui ihan hyvin ilman ongelmia. Ja ei kun kamat taas lauttaan ja menoksi. Nyt oli sellainen vajaa 2 km melomista Pahtareikäjärven poikki. Ja sitten odottikin päivän viimeinen parinsadan metrin kamojenkanto Tuulijärven puolelle, jonne jäisin myös ensimmäiseksi yöksi. Päätin meloa kuitenkin vielä n. 4 km matkan Tuulijärven eteläpäähän jonne sitten leiriytyisin. Nyt oli mukava myötätuulikin, niin matka taittui mukavasti. Sitten ei kun teltta pystyyn ja syömään herkullista knorrin valmispasta gurmeeta. Syönnin jälkeen kävin heittelemässä tunnin verran Pikkutuulijärvestä laskevan joen luona vähän uistinta. Minulla oli perukkeita mukana haukien varalle, mutta ajattelin etten jaksa nyt ruveta sitä solmimaan, vaan laitoin lipan kiinni suoraan ohueeseen monofiilisiimaan. Ja ehkä 20 min kerkesin heitellä kun kala nappasi. Aluksi en tiennyt mikä kala se mahtoi olla, mutta ihan hyvän kokoiselta se ainakin tuntui. Kun olin saanut kalan kelattua n. 5 m päähän rannasta näin, että sehän on hauki, ja ajattelin saman tien että saankohan sitä ylös lainkaan. Ja varmaan 2 sekuntia siitä, niin hauki potkaisi viimeisenkerran oikein kunnolla, ja katkaisi siimani ja lähti lippa suussa uimaan pois. Sen siitä saa kun ei jaksa solmia peruketta. Sen jälkeen heittelin tovin vielä tyhjää, ja pikkuhiljaa valokuvien räpsimisen jälkeen menin nukkumaan.

Toinen päivä valkeni pilvisenä ja lämpötila oli ehkä n. 10 astetta. Suoritin aamutoimet, ja lähdin melomaan samaan pisteeseen josta tulin edellisenä päivänä Tuulijärvelle. Mutta meloin nyt järven toiselle puolelle, josta pääsisin kävellen Iso Rovijärvelle. Ja nyt eilisen myötätuuli olikin vastatuuli, joten töitä sai tehdä paljon enemmän. Tuulijärven ja Iso Rovijärven välinen kannas on n. 2 km pitkä, joten tyhjensin nyt reppulauttani ja pakkasin kaikki tavarani rinkkaan, ja lähdin kävelemään. Noin kilometrin käveltyäni rupesin näkemäänkin pienen mäen päältä jo pikkuhiljaa järvelle. Sieltä nappasin taas muutaman valokuvan sekä lähetin kotiin viestin että kaikki ok, joka on tärkeää kun on yksin liikenteessä. Saavuttuani järven rantaan katselin, että aika synkän näköistä on kyllä järven toisella puolella, ja taitaa jopa ihan sataakkin. Melko kovatuuli kävi myös järvellä. Kävelin varttitunnin järven rantaa etelään päin, ja päätin että taidan laittaa leirin pystyyn tähän seuraavaksi yöksi. Illalla voisin sitten käydä heittelemässä taas järven rannalla. Teltan saatuani pystyyn tuuli voimistui entisestään, ja rupesi myös satamaan. Hain pikaisesti järvestä ruokailua varten vettä ja painuin telttaani ruokailemaan. Illalla sateen tauottua kävin vajaan tunnin heittelemässä rannassa tyhjää ja rupesin valmistautumaan seuraavaan päivään.

Yöllä satoi välillä vettä, mutta aamuksi se oli loppunut ja matka jatkui taas. Myös tuuli oli tyyntynyt jonkin verran. Ei kun melomaan Iso Rovijärven itäpäätä kohti. Vastarannalla näin myös ensimmäiset ihmishavainnot omasta leiripaikastani katsottuna. Etäisyyttä oli vaan niin paljon etten nähnyt niitä teltaltani, vaan vasta kun meloin ohitse.

Meloin n. 5 km matkan kohtaan josta Hirvasjärvi laskee Rovijärviin. Päätin kokeilla heitellä laskevan joen kohdalla hetken aikaa, jonka päätteeksi sitten lounastin. Saalista en siis saanut. Lounaan jälkeen alkoi kävely kohti Vätsärin ylänköä, ja Taimenlampia. Matkan alussa sain ihastella hienoa vesiputousta/jokea joka laski tosiaan Hirvasjärvestä.

Könyttyäni mukavan kokoisen mäen ylös pääsin vihdoin avotunturiin, jossa ei ollut hyttysiäkään ensimmäistä. Aurinkokin alkoi paistamaan mukavasti. Ja maisemat olivat tosi hienoja tietysti.

Saavuttuani Taimenlammille ja saatuani leirin pystyyn päivää oli jäljellä vielä ihan kivasti, niin heittelin pari tuntia uistinta ja nautin kauniista loppupäivästä. Sain myös seuraa kun vastarannalle tuli toinen vaellusporukka. Saalista ei tullut taaskaan, mutta sainpahan aurinkoa.

Neljäs päivä alkoi auringon paistaessa ja söin pikaisesti aamupuurot, ja lähdin katsomaan että jospa ahti olisi tänään puolellani. Heittelin n. 4 tuntia ja kiersin lähes koko lammen, mutta mitään ei tullut. Niinpä pistin leirini kasaan ja lähdin kohti Pikku Äälisjärveä. Siirtymä oli vain pari kilometriä, josta puolet vielä meloin, joten matka sujui aika äkkiä. Vähän aikaa kiertelin Pikku Äälisjärvellä etsien sopivaa leiripaikkaa, kunnes sellainen löytyi sellaisesta saarekkeesta, jonka kummallakin puolella oli järveä. Tämä järvi herätti kiinnostukseni sen takia, että tämä oli ainut järvi johon oli karttaankin merkitty syvyyskäyrät. Niinpä menin heittelemään syvänteen reunalle, ja ei aikaakaan kun kala oli kiinni. Kala tuntui huomattavasti pienemmältä kuin se hauki joka oli kiinni Tuulijärvellä. En kuitenkaan tiennyt mikä kala sieltä tulisi. Kelasin sen ylös aika reippaasti kun se tuntui tulevan sieltä ihan mukavasti pistäen kuitenkin jonkun verran vastaan. Saatuani sen rannan tuntumaan nostin sen siimasta rannalle ja elämäni ensimmäinen rautu oli totta. Päästin kaverin kuitenkin takaisin järveen vielä tässä vaiheessa. Hetken päästä kiinni löi toinen rautu, joka oli hieman isompi kuin ensimmäinen. Noin 35 cm pitkä. Päätin että tämän minä kyllä syön ja menin teltalta hakemaan veitsen ja rupesin fileeroimaan kalaa. Paistoin kalan kaasulla paistinpannulla, ja oli kyllä erittäin hyvää. Ei kun takaisin järvelle kalasteleen. Illan aikana sain vielä kaksi samanmoista rautua, jotka söin iltapalaksi.

Viidentenä päivänä paistoi aurinko koko päivän, ja tämän päivän pyhitin kokonaan kalastukselle Pikku Äälisjärvellä. Löysin järveltä toisenkin ottipaikan, josta tuli kalaa vielä paremmin kuin eilisestä paikastani. Se oli kanssa syvänteenreuna. Sain päivän aikana n. 10 kpl 30 - 40 cm rautuja, joista söin n. puolet. Sitten rupesi kalakiintiö olemaan päivältä täysi, ja lähdin illalla katselemaan vaarojen päälle vähän maisemia ilta auringon paistaessa. Otin mukaani kamerani että saisin napsittua komeita kuvia ja ihan hyviä mielestäni sainkin. Sain myös puhelimeen yhteyksiä taas. Olin noin pari tuntia kävelemässä, ja palasin teltalleni ja rupesin valmistautumaan seuraavaan päivään.

Kuudes päivä oli taas pilvinen ja aamupalan jälkeen menin vielä kalastamaan hetkeksi aikaa, mutta kävi niin kova tuuli että en kauaa viihtynyt kalassa. Sitten leiri taas kasaan ja kohti Äälisjärveä, jonne ei ollut kuin parin sadan metrin siirtymä kävellen. Äälisjärven rannassa laitoin taas rinkan ym. reppulauttaani ja lähdin melomaan kohti järven pohjoispäätä. Kun saavuin Äälisselän kohdalle, niin koillisesta puhalsi niin kova tuuli etten pystynyt melomaan siihen vastatuuleen. Rantauduin Äälisselän kohdalla ja kävelin Äälisselän yli takaisin Iso Rovijärvelle. Äälisselän päältä oli mukavat maisemat ja kävely oli aika helppoa.

Iso Rovijärvellä laitoin taas reppulauttani lähtökuntoon ja meloin kohti Tuulijärveä. Iso Rovijärveltä Tuulijärvelle oli taas sama kävelymatka edessä kuin tullessakin, joka meni ihan kivasti. Viimeisen yön vietin Tuulijärven koilliskulmassa. Sieltä löytyi valmiina pari tulirinkiä ja komea paikka oli muutenkin. Aurinkokin alkoi iltapäivällä paistamaan, niin kelpasi katsella illan järvimaisemia.

Seitsemäs ja viimeinen vaelluspäivä oli aurinkoinen ja meloin/kävelin samaa reittiä autolleni takaisin kuin mistä tulinkin Tuulijärvelle. Selvisin päivästä ilman kommelluksia ja matka taittui kivasti. Sollomusjärvellä odotti nuotioringissä taas ne samat roskat, mitkä olivat jo ensimmäisenäkin päivänä siinä. Ei ole alueella siis kovin aktiivisia nuotion polttajia. Autolleni saavuttuani lähdin ajelemaan kohti Porotila Toini Sanilaa, jossa olin pari yötä ennen seuraavaa seikkailuani Varangin niemimaan kansallispuistossa Norjassa.

The english translation starts here

On July 7, 2019, I woke up early in the morning at about 5 o'clock. I ate breakfast and started driving towards Inari from Lempäälä. The drive to Inari went well by car, and I stayed at Hotel Inari for the night. In the evening I went for a walk near the hotel and wondered also about the seaplane that would probably have also gotten me into the wilderness, but that’s not really my thing. I slept my night well in relation to the excitement that was before I went on the trek. I am going to the wilderness for the first time, where there are no marked routes, so a little tension is definitely quite healthy. I woke up early in the morning, and went to eat. Then I continued my drive towards Sevettijärvi, where my journey would begin. After arriving at Sevettijärvi, I drove a few kilometres on a narrow dirt road, and at the end of the road there is a reindeer separation point, from where I would start trekking. When I arrived to the reindeer separation site, I drove the car to the appropriate parking lot, and I started packing the rest of my stuff in a backpack. And oh jeez how much that backpack weighs, when there is a packraft and fishing eguipments too. Probably something from 30 to 35 kg. Then I just took my heavy backpack and set off. For a moment, I circled at the reindeer separation site looking for the path that appeared on the map. And I found it. The path was quite distinct and about 3 km long, which took me to the shore of a lake, from where I would continue my trek by paddling. At the beginning of the section of the path there were a couple of places where you had to go through a reindeer separation fence, but at those points there is removable trees that you can move aside. And then when you got to the other side of the fence, you just put the trees back and the journey continued. But those places were still a bit awkward to walk with a heavy backpack and with a spinning rod tube witch was pointing to the sky. That is, a little had to crouch. But from that I managed and I arrived at the lake shore of Sollomuslompolo, where was waiting a campfire full of cardboard debris. I don’t understand why people don’t bother to burn them right away, rather they just left all the trashes there to wait for the next ones. Well, I wasn't left wondering about it for a long time, but I continued walking for maybe a kilometre on the shore of Lake Sollomuslompolo, where I found a canoe haul route over the isthmus to the Lake Sollomusjärvi. After reaching the shores of Lake Sollomusjärvi, I started filling my packraft , and set off. There was only a little more than a kilometre to Lake Kurttejärvi, so the first stage of paddling was quite short. All the lakes through which I paddled are separate, so there is always a small isthmus between the lakes. I arrived at the beach, from where I should carry all my gear for about 50 m to the Lake Kurttejärvi side. So the packraft is basically an inflatable boat, but it is made of a much tougher material. So it can collide with rocks without any worries. But you should still always have the repair kit with you. The backpack is attached to the bow of the raft horizontally with durable ropes. It is advisable to keep the raincover over the backpack on during the paddling, and if necessary you can still slip the backpack into the garbage bag so that it does not get wet. In addition, I had hiking poles, a spinning rod, a hand net and a camera bag. I attached the camera bag on those ropes with carabin hooks, and I pushed the other eguipments under the ropes which were holding backpack attached to the raft. After I got to shore, I started unpacking my gear from the packraft. Lastly, when I lifted the backpack off from the packraft to the ground, and then turned to look behind me, the wind had taken my packraft about 5 meters to the lake. So I hadn’t pulled it properly to the beach, nor did I hold on to it when I took my backpack off of it, and it had gotten away. Well, for a couple of seconds, I was wondering if I would take off my shoes and clothes before wading. But the wind was strong enough so I did not have much time, so I had to attack after it immediately. I ran to wade so far that there was water up to my waist before I caught my packraft. And now to the shore as fast as possible. So now I had my hiking boots and pants completely soaking wet. I took the shoes off my feet and emptied them of water. I squeezed the socks too, and I thought that when it was a warm summer day, the summer dries out what it soaks. So I continued my journey across Lake Kurttejärvi. The distance through the Lake Kurttejärvi was about 2.5 km, where a short gear carrying operation was waiting again. Before that, however, I decided to enjoy lunch when such a great place appeared. There was also an old rowing boat on the beach with oars across. I saw a similar rowing boat before, but from afar. Where might it came from and who used it?

The mosquitoes and other insects were also discovered my lunch spot too, so I was not allowed to be completely at peace. There were mosquitoes always on land, but luckily not on the lake when paddling. Not quite an awful amount now, however, but enough that I had to eat lunch while I walked in circle with my kettle. During lunch, I snapped some photos, and went to see a pretty nice creek. After lunch, it was again time to move the gears to Lake Pätsikotajärvi, and about 2.5 km of paddling across the lake was ahead.

At next there was a little longer rumbling from Pätsikotajärvi across the isthmus to Pahtareikäjärvi. There was about 600 m of walking ahead with all my gear, and there was at first a small motivation hill ahead. I decided not to start emptying my packraft so I just packed the other gear in my backpack, and I carried my paddle in one hand and my packraft in the other. The transition went just fine without any problems. And now just packing all stuff again on the packraft and then let's go. Now there was little less than 2 km of paddling across Lake Pahtareikäjärvi. And then there was waiting the last couple of hundred meters of carrying my stuff on the Lake Tuulijärvi side, where I would also stay for the first night. However, I decided to paddle another 4 km to the southern end of Tuulijärvi, where I would camp. Now it was nice downwind too, so the trip folded nicely. Then I just pitched the tent and then I started to eat a delicious Knorr ready-made gourmet. After eating, I went fishing at the river that flows from Lake Pikku Tuulijärvi for an hour. I had wigs with me for the pikes, but I thought that I'm too lazy now to start toeing it, so I just put the lure directly on to the thin mono filament line. And maybe for 20 minutes I had fished when the first fish caught. At first I didn’t know what fish it might be, but at least it felt pretty good sized. When I had the fish reeled about 5 m from the shore, I saw that it was a pike, and I immediately thought that I might not get it up at all. And probably 2 seconds from that, the pike kicked the last time properly, and catted my line and went on it's way with my lure in it's mouth. That's what you get when you are lazy to tie a wig. After that, I still fished for a while but I didn't managed to caught anything, and little by little, after I was snapped the last pictures of the day, I went to sleep.

The second day turned cloudy and the temperature was maybe about 10 degrees. I did my morning routines and started paddling to the same point where I came to Tuulijärvi the day before. But now I paddled to the other side of the lake, from where I could walk to Lake Iso Rovijärvi. And now yesterday's downwind was the headwind, so now I needed to use much more effort to get there. The isthmus between Lake Tuulijärvi and Lake Iso Rovijärvi was about 2 km long, so now I emptied my packraft and packed all my gear in a backpack, and started to walk to Lake Iso Rovijärvi. After walking about a kilometre, I started to see the lake from on the little hill. From there I snapped a few more photos and I sent home a message that everything is ok, which is important when you are alone in the wilderness. When I arrived at the shore of the lake, I noticed that it looked pretty gloomy on the other side of the lake, and I think it was even raining there. There was also a fairly strong wind on the lake. I walked a quarter of an hour to the south shore of the lake, and decided I might set up the camp here for the next night. In the evening I could then go fishing again by the lake. When the tent was pitched, the wind strengthened even more, and it also started to rain. I quickly fetched water from the lake for cooking and went into my tent to eat. In the evening, after the rain stopped, I went fishing to the shore for a while but I didn't get any fish and I started to prepare for the next day.

At night it rained at times, but by morning it had run out and the journey continued again. The wind had also calmed down somewhat. Nothing but paddling towards the eastern end of Lake Iso Rovijärvi. On the opposite shore, from my campsite I saw the first human sightings too when I paddled past them.

I paddled about 5 km to the point where Lake Hirvasjärvi descends to Lake Rovijärvi. I decided to try fishing by the descending river for a while, after which I then had lunch. So I didn't get the prey. After lunch, the walk started towards the Vätsäri upland, and the Pond Taimenlampi. At the beginning of the trip I got to admire a beautiful waterfall / river that really fell from the Lake Hirvasjärvi.

After climbing up a nice-sized hill, I finally got to the open fell, where there were no mosquitoes at all. The sun also began to shine nicely. And the scenery was really great of course.

After arriving at Pond Taimenlampi and after setting up the camp, there was still quite much day left, so I threw a lure for a couple of hours and enjoyed the beautiful rest of the day. I also got to follow when another hiking gang came to the opposite shore. The prey didn’t come, but at least I got some sun.

The fourth day started when the sun was shining and I just quickly ate the morning porridge, and I went to see if Ahti (god of depths) was on my side today. I fished for about 4 hours and circled almost the entire pond, but nothing came. So I put my camp in a pile and headed for Lake Pieni Äälisjärvi. The transition was only a couple of kilometres, and almost half of that I paddled, so the trip went pretty quick. For a short time I wandered around Lake Pikku Äälisjärvi looking for a suitable camp site, until one was found on an islet with a lake on both sides. This lake piqued my interest because this was the only lake with depth curves marked on my map. So I went to throw to the edge of the deep, and not for a while when the first fish was caught. The fish felt considerably smaller than the pike that was caught in Lake Tuulijärvi. However, I didn’t know which fish would come from there. I reeled it up quite briskly when it seemed to be coming from there quite nicely, but anyway it kicked against some. After getting it close to the shore, I lifted it from the line to the beach and the first arctic char of my life was true. However, I let the fish go back into the lake still at this point. After a while, another arctic char catched and that was a little bit bigger than the first. About 35 cm long. I decided that I would eat this and went to the tent to get a knife and start filleting the fish. I fried fish with gas in a frying pan, and it was very good. Then I went back on the lake to fishing some more. During the evening, I got two more similar arctic chars that I ate for evening meal.

On the fifth day, the sun was shining all day, and today I was completely dedicated to fishing in Lake Pikku Äälisjärvi. I found another place on the lake that was even better to fish than from my place yesterday. It was on the edge of deep again. During the day I got about 10 pieces of 30 - 40 cm arctic chars, of which I ate about half. Then the fish quota started to be full by day, and in the evening I went to look the views on top of fells as the evening sun was shining. And also the sun of night less nights. I took my camera with me so that I could snap some nice pictures and I think I got really good ones. I also got phone connections again. I was walking for about a couple of hours, and I went back to my tent and started preparing for the next day.

The sixth day was cloudy again and after breakfast I went fishing for a while, but there was such a strong wind that I didn't enjoy fishing for long. Then I put the camp in pile again and started to go towards Lake Äälisjärvi, where there was only a couple of hundred meters of walking. On the shore of Lake Äälisjärvi, I put my backpack and other gear again on the packraft and went paddling towards the northern end of the lake. When I arrived at Äälisselkä, such a strong wind blew from the northeast that I could not paddle into that headwind. I went ashore of Äälisselkä and walked over Äälisselkä fell back to Lake Iso Rovijärvi. There were nice views from the top of Äälisselkä and walking was quite easy.

In Iso Rovijärvi I put my packraft ready to go and paddled towards Lake Tuulijärvi. From the Lake Iso Rovijärvi to Lake Tuulijärvi there was again the same walk ahead as when coming, which went quite nicely. I spent the last night in the northeast corner of Lake Tuulijärvi. There were a couple of campfire places ready and that was a beautiful place too. The sun also started to shine in the afternoon, so it was good to watch the lake scenery of the evening.

The seventh and last day of trekking was sunny and I paddled / walked the same route back to my car as I came to Tuulijärvi. I survived the day without any hassles and the trip folded nicely. In Lake Sollomusjärvi, the same trashes was waiting in the campfire again, which were already there on the first day. So there are no very active campfire users in the area. When I arrived at my car, I set off to drive towards the Reindeer Farm Toini Sanila, where I was a couple of nights before my next adventure in the Varangerhalvøya National Park in Norway.